Ariel VB 550 '32; Ariel VB 600 '52
Ariel B v. '30, näyttää jotakuinkin samalta kuin VB '32. Omani oli huomattavasti resuisemman näköinen..
Kuvalähde: www.vintagebike.co.uk/
Ariel VB 550 v:lta '32 oli ollut Viljakkalan pitäjännuohoojan kulkuvälineenä vuosikymmenet ja sitten päätynyt paikallisen keräilijän latoon.
Risukeulapyörä lähti pienellä potkimisella käyntiin ja tuotiin ajamalla kotiin. Moottori piti purkaa ja kiertokangen alapään laakeri vaihtaa. Brittipyörien kehityskaaresta kertoo jotain se, että v. '71 löytyi v. '32 pyörään varaosa suoraan hyllystä: samaa kiertokangen laakeria kun käytettiin Arieleissa aina vuoteen '60.
Umpiperäinen valurautasylinteri meni porattavaksi Ford-tehtaalle Tampereelle (sellainen siellä oli vielä silloin) ja männäksi löytyi Toyotan mäntä. Niklatut osat menivät tehtäväksi VaKroNille. Satulaseppä Puutarhakadulla teki istuimeen uuden päällisen. Lucasin huolto katsoi läpi magneeton (joka englantilaisten sähkölaitteiden parhaita perinteitä noudattaen sitten hajosi - katsastuskonttorilla). Muuta ei juuri tarvittukaan. Maalausten ym. jälkeen pyörä kasattiin, katsastettiin ja sillä ajelin pari kesää.
Katsastuksen jälkeisessä rekisteröinnissä tein virheen: Tampereen Poliisilaitoksen virkailijan vaatimuksesta jouduin pienen kinaamisen jälkeen luovuttamaan vanhan rekisterivihkon v:lta '32 uuden rekisteriotteen saadakseni. Jälkeenpäin ajatellen se olisi pitänyt venkoilla talteen epookki-dokumenttina, mutta minkäs teit..
Toisen ajokauden keskeytti magneeton laakerin vaurio ja sotaväki. Pyörä laitettiin liiteriin odottamaan aikaa parempaa ja siellä se olikin liki 40 v. Sieltä Ariel sitten löysi tiensä tosiharrastajan olohuoneeseen..
Kuten usein käy, ensimmäinen entisöinti pitää toistaa siinä tehtyjen pikku virheiden ja muiden juttujen vuoksi. Sellainen on tälläkin pyörällä edessään. Kun ensimmäistä entisöintiä odoteltiin, myi opiskelututtu minulle Kylmäkosken nuohoojan pyörän Ariel VB vuosimallia 1952.
Ariel VB oli 50-luvun alun säännöstelyvuosina yleinen työpyörä metsänostajilla ja muilla työkseen kulkevilla: tukeva, yksinkertainen käyttöpyörä. Niinpä ne onkin pääasiassa ajettu ja ajettu loppuun asti, kunnes tilalle tuli kulkupeliksi joku Mosse tai piikkinokka-Skoda.
Pyörä oli melko täydellinen ja alkuperäinen ja maalipinnaltaa siistissä kunnossa, mutta moottori ei käyntikuntoinen. Erinäisten vuosien jälkeen VB siirtyi seuraavalle harrastajalle.
